Vaikka eliölajien soluissa onkin eroa, löytyy niistä enemmän yhtläisyyksiä. Kaikki solut koostuvat molekyyleistä ja niiden yleisimpiä alkuaineita ovat hiili, vety, happi ja typpi. Yhdisteet soluissa voivat olla orgaanisia (useat hiiliyhdisteet) tai epäorgaanisia (esim. vesi). Soluissa on myös lukuisia ioneja, eli alkuaineiden sähköisesti varautuneita atomeja.
Solujen tärkeimpiä energianlähteitä ovat hiilihydraatit ja rasva-aineet eli lipidit.
Hiilihydraateissa on hiiltä, vetyä ja happea. Yksinkertaisimmat hiilihydraatit ovat monosakkarideja (glukoosi, fruktoosi). Disakkarideissa (sakkaroosi, laktoosi) on kaksi yhteenliittynyttä monosakkaridia. Polysakkarideissa (tärkkelys, selluloosa) on monia monosakkarideja yhdessä, jopa tuhansia. Hiilihydraatit ovat tärkeitä, koska ne ovat solujen tärkeimpiä energianlähteitä ja -varastoja. Ne ovat myös monien molekyylien rakennusosia.
Lipideitä ovat esimerkiksi varsiniaset rasvat, steroidihormonit ja fosfolipidit. Ne koostuvat kaikki hiilestä, hapesta ja vedystä. Lipidit eivät liukene veteen. Varsinaiset rasvat eli triglyseridit toimivat energiavarastoina rasvasoluissa. Rasva voi olla tyydyttynyttä (hiliatomin välissä ei kaksoissidoksia, usein eläinrasvoissa) tai tyydyttymätöntä (yksi tai useampi kaksoissidos hiiliatomien välissä, usein kasvirasvoissa). Tyydyttymätön rasva on terveellisempää kuin tyydyttynyt, sillä tyydyttyneet eläinrasvat nostavat veren kolesterolipitoisuutta. Rasva-aineet toimivat soluissa tärkeinä energiavarastoina; eläimillä rasvasoluissa ja kasveilla muun muassa siemenissä.
Valkuaisaineet eli proteiinit ovat solujen tärkeitä rakenneosia ja myös suuressa osassa useissa solujen toiminnoissa. Ne koostuvat 20 erilaisesta aminohaposta, jotka kosstuvat hiilestä, hapesta, vedystä ja typestä (hajoamistuotteena virtsa).
Valkuaisaineiden rakenteessa aminohappojen järjestys on valkuaisaineen primaarirakenne. Kun ketjut taipuvat, ne muodostavat sekundaarirakenteen kierteillä ja levyrakenteilla. Lopullinen kolmiulotteinen muoto on tertiaarinen rakenne. Kvaternaarirakenne taas liittyy suuriin valkuaisainemolekyyleihin; se koostuu monista aminohappoketjuista, jotka ovat kerällä toistensa ympärillä. Proteiinit ovatkin solun suurimpia molekyylejä, joiden lisäksi isoja ovat myös molekyylit, joissa on proteiiniosan lisäksi lipidi- tai hiilihydraattiosa. Tällaiset molekyylit ovat lipo- (huom! kolesteroli HDL ja LDL) ja glykoproteiineja.
Nukleiinihapot (dna ja rna) säilyttävät perimän ja valmistavat alkuaineita proteiinisynteesissä. Nukleiinihapoilla on erityinen taito kopioitua ja ne ovat hyvin suuria molekyylejä.
Dna-molekyylit koostuvat kahdesta nukleotidiketjusta. Dna sisältää eliön perimän eli geenit. Dna:n perusrakenne on kaikilla eliöryhmillä täysin sama, joka vahvistaa teorian elämän yhteisestä alkuperästä.
Rna ohjaa perimän mukaisten proteiinien syntyä. Tähän osallistuvat lähetti-rna, siirtäjä-rna ja ribosomi-rna, eli rna:ta on siis kolmea eri lajia.
ATP puolestaan on vastuussa solujen lyhytaikaisesta energiansaannista, sillä se on melko pysymätön aine ja näin sitä on soluissa käytettävissä vain hyvin lyhyen aikaa. ATP on solujen tärkein energiansiirtäjämolekyyli. ATP:n rakenneosia ovat adeniini, riboosi ja kolme fosfaattiryhmää. Siirrettävä energia on ATP:sta irtoavien fosfaattiosien välissä. Tätä energiaa käytetään esimerkiksi lihassupistuksessa. Kun ATP-molekyylit on käytetty loppuun, valmistetaan niitä lisää solun voimalaitoksissa, mitokondrioissa.
UUSI KÄSITE:
Nukleotiodi = Dna:n ja rna:n rakenneosa, joka itse muodostuu sokerista, emäksestä ja fosfaatista.
Omassa elämässäni olen soveltanut tietoa hiilihydraateista, lipideistä ja proteiineista miettiessäni ruokavaliotani koskevia asioita. Tulevaisuudessa voin soveltaa tietoja edelleen ravintoasioissa sekä tietoja nukleiinihapoista ja perimästä voin käyttää selittäessäni vaikkapa omalle jälkikasvulleni, että miksi he muistuttavat vanhempiaan.
KYSYMYS:
Millä menetelmillä dna:ta eristetään soluista?
"DNA:n eristäminen on laboratoriossa rutiinitoimenpide. DNA löytyy solun tumasta, joten ensin DNA:ta ympäröivät rakenteet pitää purkaa. Solurakenteet voidaan rikkoa mekaanisesti murskaamalla. Rasvat saadaan erikseen lisäämällä tavallista saippuaa muistuttavaa ainetta. Proteiinit rikotaan entsyymeillä. DNA saadaan esiin lisäämällä kylmää alkoholia, jonka kanssa DNA sakkaantuu ja tulee näkyväksi."
Näin luonnehdittiin dna:n eristämistä osoitteessa http://oppiminen.yle.fi/solubiologia/bioteknologia/dnan-eristaminen-monistaminen, josta löytyy myös dna:n monistamiseen liittyvää asiaa, sekä video dna:n monistamisesta ja eristämisestä.
ARTIKKELI:
HS: Seeprakalan perimä auttaa ihmisen tautien tuntemusta, Timo Paukku, 19.4.2013
Artikkelista näkee, kuinka tietoa eliöiden yhteisen perimän alkuperästä voi käyttää hyödyksi.
TEHTÄVÄ: s. 24 t. 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti